Kouluttajan kokemuksia työkokeilusta työllistymisen tukena ja oman elämän suunnan löytäjänä.
Suomen hallitus ja Euroopan unioni pyrkivät ehkäisemään syrjäytymistä osallisuutta lisäämällä. Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa työpaikka nähdään ihmisen parhaana suojana syrjäytymistä vastaan. Työ ja ammatti ovat merkittäviä identiteetin ja yhteiskunnallisen aseman määrittelijöinä. Työpaikat ovat myös tärkeitä yhteisöllisen osallistumisen paikkoja ja siteitä yhteiskuntaan. (STM 2016b, THL 2016.)
Olen saanut uravalmennuksien kouluttajana olla eturintamassa näkemässä ja osaltani toteuttamassa uusia keinoja työttömyyden vähentämiseksi ja työttömien osallisuutta yhteiskuntaan kasvamaan. Työkokeilu on yksi parhaista keinoista selvittää ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojaan tai mahdollisuuksiaan palata työmarkkinoille toisin sanoen saada jalkaa kiinnostavan työpaikan oven, kokeilla uudenlaista työtä sekä myös selvittää onko oma ammatillinen osaaminen ajan tasalla ja minkälaista tukitoimia tarvitaan työmarkkinoille takaisinpääsyyn.
Valmennuksissa, joissa on ollut erimittaisia työkokeilujaksoja, valmennettavat ovat työkokeilun päätteeksi solmineet työsuhteen tai työkokeilua on jatkettu saman työnantajan palveluksessa uusin työtehtävin. Palautteet ovat olleet positiivisia ja työkokeiluun osallistuneet ovat saaneet elämäänsä työstä uutta sisältöä. Erään valmennettavan sanoin: ” on niin mukava olla kuin muutkin ihmiset, saa lähteä aamulla työhön, jossa tuntee olonsa tärkeäksi ja saa auttaa muita ihmisiä. Ryhtikin suoristui heti!”
Työkokeilujakson onnistumisessa korostuu kouluttajan osaaminen ja verkostot. Kouluttajan pitää löytää oikeat potentiaaliset työntekijät oikeisiin työpaikkoihin, toisin sanoen pitää olla pelisilmää ja faktatietoa henkilön osaamisesta, vahvuuksista ja kehittämisenkohteista. Hyvällä ohjauksella varmistetaan, että kokeilujakso toimii puolin ja toisin ja työssä opitaan myös uusia asioita ja työtehtäviä aiemman osaamisen päivittämisen lisäksi.
Työkokeilun tai valmennuksen tulos voi olla myös se, että ihminen on vajaakuntoinen eikä voi enää täysipainoisesti tehdä omaa ammattia vastaavaa työtä vaan on vajaakuntoinen. Tilastokeskuksen Elinolot- yksikön yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan Yli 600 000 suomalaista kokee, että jokin terveysongelma rajoittaa tavalla tai toisella ansiotyöhön osallistumista tai työnsaantimahdollisuuksia. Useimmiten pitkäaikainenkaan terveysongelma tai toimintavaikeus ei kuitenkaan estä työssäkäyntiä. Joitakin suuntaviivoja voidaan kuitenkin sanoa: 20 prosentilla ei-työllisistä terveysongelman kanssa painivista kevyempi työ, lyhemmät työajat tai etätyömahdollisuudet edistäisivät osallistumista työelämään. Osatyökykyisyyden tärkeä ulottuvuus on ihmisen yksilöllinen kokemus siitä, kuinka sairauden kanssa voi parhaiten selvitä.
Tukitoimetkaan eivät auta kaikkia työllistymään, mutta merkittävän monelle työelämän joustot tai apuvälineet olisivat työhön pääsyn avainkysymys. Suurin ei-työllisten ongelma työmarkkinoilla on kuitenkin yhä työtilaisuuksien puute. Varsinkin nuoret kokevat myös koulutuksen ja kokemuksen puutteen rajoittavan ansiotyön saamista.
Aina terveysongelmia ei voi kuitenkaan voittaa eikä vammautumisen riskiä voi poistaa kokonaan, vaan terveysongelmat ovat pysyvästi läsnä myös työelämässä. Sellaisessa tilanteessa esimerkiksi osa-aikainenkin työ antaisi monien mielestä mielekkään tavan jatkaa työelämässä tai päästä uudelleen kiinni siihen.
